Georg Henrik von Wright
Otava, 1998
2. Konventionalismi, s. 28
Analyyttiseksi sanomme lausetta, jonka totuus seuraa lauseessa esiintyvien sanojen merkityksesta. Esimerkiksi: »kolmiossa on kolme sivua». [...] Analyyttiset arvostelmat eivät laajenna tietojamme todellisuudesta, vaan ne liikkuvat niin sanoaksemme kokonaan kielen omassa piirissä. [...]
Väitettä, jonka totuus (tai epätotuus) ei seuraa sen sanojen merkityksestä, sanotaan synteettiseksi. »Eilen satoi».
s. 29
Analyyttisilla lauseilla on pätevyytensä a priori, riipumatta kokemuksesta. [...]Ns. empirismin klassikot (Hume ja Mill) puolistivat sitä käsistystä, että kaikki tieto, joka perustuu induktioon, siihen luettuna kaikki luonnon lait, on itse asiassa hypoteettista [...] Päin vastoin kuin nämä ajattelijat ovat ns. rationalistit väittäneet, että luonnontapahtumien perustuslaki täytyy a priori pitää paikkansa myös tulevista kokemuksista.
s. 30
»Kuinka ovat synteettiset arvostelmat a priori mahdollisia?» näin kuuluu Kantin teoreettisen filosofian keskeinen kysymys [...]
s. 33
Käsitystä, että kaikki välttämätön, apriorinen totuus luonnontieteessä perustuu sopimuksiin ja on sitten analyyttistä, nimitämme (tietoteoreettiseksi) konventionalismiksi.
3. Filosofia-käsite valinkauhassa, s. 147
Filosofia ei ole mikään teoria, vaan metodi. Tämä metodi on looginen analyysi. Sen kohteena on kieli.
Aristoteleen, Tuomaan ja uustomistien edustama metafysiiikan lajia kutsutaan tavallisesti realismiksi. Hegelin ja hegeliläisen oikeiston metafysiikka taas on idealismi. [...] Kuuluisa kiistakysymys on, missä määrin äärimmäinen empirismi eli positismi on idealismia.
5 s. 173-174
Jos kysytään, mikä edellä mainituista nejästä »tekijästä» - valtio, uskonto, taide vai tiede - on syvimmin painanut leimansa nykyajan elämään, ei vastauksena voi olla kuin tiede.
Frege ja Russell, s. 215
[Antinomiat] Russell oli kyllin rohkea ajatellessaan erästä kolmatta mahdollisuutta. Eivät kaikki lauseet, jotka sanovat jonkin käsitteen liittyvän johonkin olioon, ole joko tosia tai vääriä. Muutamat niistä ovat mielettömiä -eivät sen vuoksi ole tosia enempää kuin vääriäkään.
s. 217
Antinomioita erotetaan nyttemmin usein kahta päälajia. Niitä kutsutaan tavallisesti loogisiksi ja semanttisiksi.
Russell ja looginen analyysi
Viitteet, s. 263
1. »A definition is a declaration that a certain newly-introduced symbol or combination of symbols is to mean the same as a certain other combination of symbols of which the meaning is already known. -- . a definition is concerned wholly with the symbols, not with what they symbolize. Moreover it is not true of [sic] false, being the expression of a volition---.» Principia Mathematica, osa I, s. 11.
Tractatus logico-philosophicus, s. 272
Käsitys, että merkitys edeltää totuutta, on yksi Wittgensteinin opin ydinkohta.
s. 278
Mielekkäälle lauselle on ominaista, että se voidaan sekä myöntää että kieltää.
Filosofinen semantiikka, s. 309
Quine erottaa toisistaan ideologiat ja ontologiat.
s. 311
»To be is to be the value of a variable» [Quine]
Mooren analyyttinen metodi, s. 316-317
Koska objekti ja tietoisuus ovat kaksi eri asiaa, on erheellistä luulla, että objektn olemassaolo olisi sama kuin objektin kohdistuvan tietoisuuden olemassaolo. Tämän virheen tekee idealismi. Käsitystä, että tietoisuuden objekti on olemassa tietoisuudesta itsestään riippumatta, voitaisiin nimittää realismiksi.
Wittgensteinin myöhäisvaihe, s. 338-339
A opettaa B:n täyttämään sellaisia käskyjä kuin »kolme punaista kuutiota tuonne».
[...] Ellei huomata, että on monenlaista oppimista, johon yleinen nimi »ostensio» soveltuu, ei kenties myöskään oivalleta, että on monia eri tapoja, joilla sana voi »merkita» jotakin.
Liitossa paholaisen kanssa, s. 397
Luullakseni ainoakaan keskiajan suuri ajattelija ei välttynyt syytöksiltä tai epäluuloilta kerettiläisyydeltä. [...] Skolastisen filosofian historia kiehtoo nykyajan lukijoita osaksi sen vuoksi, että se kertoo ihmisajatuksen tasapainoilusta kiellettyjen alueiden rajoilla.
Kaksi mullistusta, s. 420-421
Marx lienee tekniikan aikakauden huomattavin filosofi. On kuitenkin merkille pantava, missä määrin hänen ajattelunsa on sidoksissa siihen tekniikan valankumouksen vaiheeseen, jossa hän sattui elämään.
[...] automaatio merkitsee periattellista uutuutta tekniikan vallankumouksen aikaisempiin vaiheisiin verrattuna.
II, s. 441
Laskemista voidaan nimittää myös koneelliseksi ajattelemiseksi.
4. s. 474
Ilmaus Humanismus lienee syntynyt Saksassa 1800-luvulla.
s. 476
Mahdollisuutta, että ihmisellekin on olemassa luonnon antama (»physei») eikä vain sopimuksiin perustuva (»nomoi») järjestys, voidaan luonehtia sen ihmiseen kohdistuvan ajattelun perusteemaksi, jonka aloitti sofistinen liike Ateenan suuruudenaikana ja joka huipentui tämän liikkeen itsetutkiskeluun Sokrateella, Platonilla ja Aristoteleella. [...] Kreikkalaisten humanimi ei enää ole Sokrateen perinteen mukainen asenne taistelussa, jota käydään maailman parantamiseksi. Pikemminkin se etsii tietä pois tämän maailman pahuudesta -- stoalaiset taipuivat hyväksymään vääjäämättömän kohtalon oikut, kun taas epikurolaiset vetäytyvät maailman melusta elämään, jonka iloina ovat harrastukset ja ystävyys samanmielisiin.
Viitteet, s. 491
[Pitkä Pico della Mirandolan sitaatti, jonka vW. vertaa Sartreen - Jumala puhuu ihmiselle]: »Sinulle ei asetettu rajoja, vaan saat itse ne asettaa tahdollasi.»
2, s. 495
Televisio ei täyttänyt mitään olemassaolevaa tarpeiden aukkoa, mutta avasi uusia: suuri osa ihmiskuntaa on nykyisin sitä mieltä. että kukaan ei enää voi olla ilman sitä.
4, s. 497
Platon vaikutti kristillisen älylliseen kulttuuriin lähinnä Augustinuksen ansiosta.