Runot

Maailmasta (1961)

4

Hullun miehen hevonen

illalla kun auringon korvista vuotaa verta.

Ääneen (1966)

1

  Tämä päivä on tälläinen, taivas matalalla
                                    kuin katto, olen tullut kotiin,
                märät liput, ja harmaita
                            sotilaita tiellä,
       menossa sotiin
                      tai tulossa sodista,
                                 minä kasvan suureksi.

  Minä kasvan suureksi, ja kun olen suuri, minun ei tarvitse
             kerätä käpyjä mäntyjen alta,
                                         otan suoraan puusta,
                            taivas on matalalla, harmaita sotilaita
               menossa sotiin tai tulossa sodista,
        me olemme kaikki
                      kuoleman omia.

  Me olemme kaikki kuoleman omia, menevät pois,
                       kuolema meissä, menevät pois,
                                           eilen haudattiin yksi,
                              märät liput, ja maa on märkä,
                                       olen tullut kotiin,
                                                 sanon: Suomi.

  Tämä päivä on tällainen, tappavat itsensä,
                           kaatuvat ikkunan läpi ja menevät pois,
                kuolema on meissä,
                                  perillä melkein.
  Olen väsynyt, tänään sairas, ja sekin on matka,
                                                 silmät kävelivät
                                    ripsillään, sinä joka olet hullu,
                      kerro minulle
         mikä on totuus,
                        märät liput, ja taivas, harmaat sotilaat,
                 sinä joka olet
           kuoleman oma, niin kuin me kaikki,
                     kerro minulle,
                                   mitä on tämän sisällä
                                             josta me sanomme:
                                        Suomi,
                              ja mennyttä kaikki, kerro minulle,
                                    mitä on tämän sisällä.

  Kuuletteko miten maailma koko ajan
            ääntelee,
                     se tekee minut hulluksi, tulen sinun viereesi,
                         me kävelimme vierekkäin,
                    näin, näin, ja näin,
                                        sitten olimme perillä,
                                lumi satoi siellä ja tähdet loisti.

  Kuuletteko miten maailma koko ajan,
                        se on tulossa tähän, minun viereeni, minä
                 en ymmärrä sen puhetta, se tekee minut hulluksi,
        minä otan sitä kädestä ja me kävelemme vierekkäin,
                                                ja emme pääse.

En soisi sen päättyvän (1968)

Minä muistan sinut, millainen olit:
sinulla oli silmät kuin ne olisi pantu siihen myöhemmin.

Katselen Stalinin pään yli ulos (1969)

Pääsimme siitä kansainvälisesta atmosfääristä

Minä olen työtön vallankumouksellinen.

Onnen aika (1971)

3

Yön sydän,
meren tähti, jalot puut,
seikkailuni, kun kotiin etsin,
meren vaarat ja vuorten rinteillä puut
ja lehdoissa neidot
ja tasangolla kaupungit,
hävitetyt,
kaipaamani,
oi Puoliso!

Istuin meren rannalla
häpeissäni:
mitään en,
vaikka korvaa tarkkana
kuuntelin, ymmärtänyt.

Tanssilattia vuorella (1977)

1

οὐ γὰρ ἔτι Τρώων καὶ Ἀχαιῶν φύλοπις αἰνή,
ἀλλ᾽ ἤδη Δαναοί γε καὶ ἀθανάτοισι μάχονται.

Tanssinkutsu (1980)

XVIII

hyvä runoilija
ei tee runoja
vaan etsii niitä

Hämärän tanssit (1983)

Sienien kohdalla ratkaisee laatu. marjojen kohdalla määrä

Tuuli yskii keuhkonsa rikki