Kaikki ei selviä, edes silloin tällöin kuka puhuu.
[Isä] sanoi, että köyhällä ihmisellä on parhaat ja mielikuvallisimmat unelmat. Aikaa ei kannattanut tuhlata unelmointiin, jos oli liian lähellä unelmiaan, sillä silloin se tulisi todennäköisesti saavuttamaan, ja sitten joutuisi huomamaan, ettei niiden toteutuminen ollut sellaista kuin oli kuvitellut. Se — siitä seuraava pettymys, viha, katkeruus, ahneus — on kurjempi kohtalo kuin haaveiden toteuttamatta jääminen. Ihmisen pitäisi aina tavoitella jotakin, mitä ei voi koskaan saada, hän sanoi.
[...] jos yrität muuttua heidän kaltaisekseen, he vihavat sinua vielä enemmän, ja silloin sinäkin vihaat itseäsi.