Olin jo aikeissa lähteä, kun se kysyi, millaisen elämän olin elänyt. [...] Sanoin eläneeni niin paljon, etten ole ehtinyt kunnolla hampaita pestää.
s. 42
Näytti vähän siltä, että kun muut tytöt tuijottivat taivaanrantaan, niin meidän Helena katsoi linja-auton aikatauluja.
Aikaa ei voi seurata. Se menee menojaan.